AJATUKSIA

KESÄN VALOA – KULKEMISIA JA PYSÄHTYMISIÄ

Olipa kerran lehtiä ja oksia ja ne kiinnittyivät paikalleen ennen putoamistaan. Harmaiden pilvien muuttuessa valkoisiksi ajatusten liukuminen toistensa sisään aiheutti hiljaista suhinaa, joka kutitti nenää. Aivastuksen tullessa oli auringon valo häikäissyt muut aistit pois. Nenä oli punainen ja lehdet taas vihreitä. Lasten ääniä kuului kaukaa ja nyt läheltä ja vielä lähempää. Lähimpänä oli innokkain ja kertomus oli kuuluva ja ymmärrettävä. Toukka oli iso ja vihreä ja siinä oli paljon karvoja. Tukka oli sekaisin ja takussa , silmät suuret ja pohjattomat. Molemmat olivat kuoriutumassa ja seuraava päivä oli edessä.

Oli aukkoja ja polkuja ja risuja. Tie jyrisi siellä ja täällä, sen läsnäolo kolahteli rekan lavalta tai ratisi pyörän kumista. Harmaan pölypilven laskeuduttua tuuli sai tehdä paljon töitä, jotta muodot löysivät toisensa.

Kulkemisen jälkiä oli joka puolella. Pestyt ja pesemättömät astiat etsiytyivät eri paikkoihin ja koivun siemeniä oli nyt jo sukissa. Kahvikuppi, kukka ja kirja olivat jonossa, joka näytti asetelmalta.

Vene kaatui ja kaukana huutanut luopuminen tuli lähelle. Vedestä tuli pilvi, joka kannatteli minkä kannatteli. Ukkonen oli mennyt ja jäljellä oli hiljaisuus joka kellui.

Taivaan tullessa kohti kivet loittonivat ja puun takana oli toisenlaisia oksia kuin olisi luullut. Alempana mäessä oksat riippuivat surullisina ja leija oli vihdoin tarttunut puhelinlankoihin. Juoksemista, juoksemista, kompastuminen, juoksemista. Huomaamatta syntyneet mustelmat merkitsivät polun joka kulki omia reittejään.

Yksittäiset ajatukset sotkeentuivat yhteisiin ja viiva karkasi omille teilleen. Päivä oli pitkä. Aamun viileys osoitti kellon viisareille paikan josta lähteä eteenpäin. Päivä oli lyhyt. Illan lämpö osoitti kellon viisareille paikan josta lähteä taaksepäin.

Väri kertyi monina kesinä ajatuksen pinnalle joka alkoi ohentua ja päästää valoa lävitseen. Havainnon muuttuminen eleeksi sai uuden merkityksen. Värin optinen transparenssi kohtasi viivan oikukkaan intuitiivisuuden. Maalausten rakenne ja viesti muotoutuivat kaikki yhteisessä tapahtumassa jonka keskiössä oli eleen monimuotoinen ja monimutkainen suhde viestiin.

Pimeässä ristikkäin kaartuvat puut kadottavat syvyytensä mutta heräävät henkiin kun saavat aikaa asettua uuteen olomuotoonsa.

Nuoren taiteilijan melankolia Nuoren taiteilijan melankolia Taiteilijan omistuksessa. Kuva Juhani Konttinen. 1986.
Vastavirtaan Vastavirtaan Taiteilijan omistuksessa. Kuva Juhani Konttinen.1986.